Loppiainen

 Serkkuni meni naimisiin loppiaisena. Oli älyttömän kylmä, pakkasta yli 20 astetta. Olimme varautuneet matkustamaan Kaarinasta Helsinkiin 165 km perheen uusimmalla autolla, veljeni diesel-Audilla. Matkaan lähti äitini, isoäitini, pikkusiskoni ja minä.

Häiden jälkeen ajoimme pimeää maantietä kotia kohti, kun auto hyytyi eikä enää jaksanut reagoida kaasun painamiseen. Pysähdyimme tien sivuun ja jonkun aikaa tyhjäkäynnillä käytyään tuntui, että auto otti taas kierroksia normaalisti ja matkamme jatkui.

Kovin pitkään ei auto toiminut kun se taas hyytyi ja jälleen tyhjäkäynnistä lämmettyään toimi normaalisti.

Kun auto oli pysäytettävä kolmannen kerran, päätimme yrittää soittaa veljelleni, auton omistajalle. Huom: kännyköitä ei vielä oltu keksitty. Pysähdyksemme kohdalla mäen päällä hiukan matkaa tiestä oli omakotitalo. Kävelimme talolle hienossa täysikuun valossa ja pyysimme saada soittaa.

Puhelimessa veljeni neuvoi, miten poistaa polttoainesuodatin ja miten ilmata polttoainejärjestelmä suodattimen poiston jälkeen. Sain talosta lainaksi työkalun ja taskulampun ja ajattelin, että onneksi on täysikuu, koska mitään muuta valaitusta ei maantiellä ollut.

Kun astuin ulos hyytävään kylmään oli maailma täysin pimeä. Muistin silloin: tänään on kuunpimennys ja juuri tähän aikaan.

Taskulampun valossa kompuroin mäen alas tielle, avasin auton oven ja nostin konepellin. Työ sujui hitaasti, koska nahkarukkasissa oli vaikea käyttää ruuvimeisseliä joten oli työskenneltävä paljain käsin. Homma oli vähän väliä keskeytettävä ja saatava kädet lämpimiin rukkasiin.

Sain polttoainesuodattimen ulos, ns. lasimaljan kiinni ja aloin ilmata järjestelmää, kun maailma yhtäkkiä oli kirkkaasti valaistu.

Auton etupuolelle oli pysähtynyt poliisiauto, jonka ajovalot suuntasivat suoraan meidän automme nokkaan. Kaksi poliisia nousi autosta ja tuli kysymään mikä on tilanne. Kävi ilmi, että veljeni oli soittanut poliisille, joka oli lähettänyt liikkuvan poliisin meitä auttamaan.

Selitin poliiseille, että polttoainesuodatin on poistettu ja koska auto on diesel, on nyt ilmattava polttoainejärjestelmä ennen kuin auton voi käynnistää.

He pyysivät minua astumaan loitommalle, he hoitaisivat homman.

Moottorin yli kumartuessaan he kyselivät toisiltaan, että mitäs tässä nyt tehdään. Minä yritin sivulta sanoa, että ilmaatte vaan järjestelmän pumpun vivulla. He eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota vaan pohtivat asiaa keskenään kunnes lopulta kysyivät miten se ilmaaminen tehdään. Osoitin vipua ja homma eteni hienosti.

Auto käynnistyi, kävin hakemassa perheeni puhelinta lainanneesta talosta, kiitin poliiseja ja jatkoimme matkaa.

Kovin pitkälle ei päästy kun auto hyytyi jälleen, eikä nyt ollut enää mitään tehtävissä. Onneksi kuunpimennys oli ohi, joten jätin perheen autoon ja lähdin liftaamaan kuun valossa. Sainkin kyydin aika pian. Tarkoitus oli liftata noin 10 km päässä olevalle bussien ja matkailijoiden pysähdyspaikalle, jossa oli ravintola. Sieltä soittaisin taksin, jolla sitten noutaa perheeni.

Ravintolassa minulle soitettiin taksi, jolla lähdin tulosuuntaan vakuuttaen taksikuskille, että tien laidassa on auto noin 10 km ravintolasta ja että ottaisimme sieltä kyytiin perheeni.

Taksi ajoi pimeässä, eikä mitään autoa näkynyt tien laidassa. Kun olimme ajaneet pitkään, sanoin, että käännytään takaisin. Minua hermostutti se, että minulla ei ollut yhtään rahaa, millä maksaa taksikyyti. Kaikki seurueemme rahat olivat isoäitini käsilaukussa hyytyneen auton takaluukussa, jonka lukko oli jäätynyt kiinni.

Onneksi, kun saavuimme ravintolan luokse, oli siellä myös tuo kovan onnen auto. Äiti oli tyhjäkäynnillä saanut sen virkoamaan niin, että saivat ajettua eteenpäin.

Nyt piti vielä maksaa taksikyyti. Koska rahat olivat jäätyneen lukon takana, pyysimme ystävällisesti taksikuskia sulattamaan takaluukkumme lukon. Hän oli harmissaan, mutta pakko oli auttaa, koska muuten hän ei saisi maksua.

Kuumaa vettä muovipussissa painettiin lukon päälle, kunnes se suli. Ja tämä kaikki yli 20 asteen pakkasessa.

Lopun matkaa kuljimme bussilla, joka onneksi pysähtyi paikalle vielä siihen aikaan illasta.

Kyllä nauratti, kun ajattelin miten monta asiaa voi mennä pieleen yhdellä automatkalla. Älyttömin juttu oli kuunpimennyksen ajoitus.