Tammisaaren poliisista päivää

 Naapurissamme maalla asui keski-ikäinen pariskunta ja lisäksi miehen iäkäs äiti. 

Eräänä kesäisenä sunnuntaina tulivat vaimo ja äiti meille kysymään voisinko antaa heille kyydin Tammisaareen. Tammisaari on pikkukaupunki, jonne oli ehkä 50 km meiltä.

Mieheni jäi kotiin muiden lasten kanssa ja otin kolmeviikkoisen kuopuksen mukaani koska imetin häntä vielä.

Autossa naapurimme kertoi mikä oli retkemme syy. Edellisenä torstaina oli toinen naapurimme, pikkurikollinen, kertonut tarpeestaan lainata autoa, että pääsisi käräjäoikeuteen. Naapurimme olivat antaneet hänelle auton lainaan sillä ymmärryksellä, että se palautuisi heti käräjöiden jälkeen perjantaina.

Autoa ei kuitenkaan kuulunut, eikä lainaaja vastannut viesteihin tai puheluihin.

Sunnuntaiaamuna oli tullut soitto Tammisaaren poliisilta. Poliisi oli pidättänyt kesämökkiin murtautuneen miehen ja nyt heillä oli hallussaan auto, joka oli täynnä kodin elektroniikkaa. Naapurimme vakuutti poliisille, että heidän omaisuuttaan autossa on vain vajaa ikkunanpesunestepullo tavaratilassa. Ei siis yhtään stereolaitetta, TV:tä tms. Ilmeisesti pikkurikollinen oli ekologisesti tiedostava ihminen ja päätti käyttää autoa muuhunkin tarpeelliseen, kuten mökkimurtoon, ja säästi bensaa kun ei välillä palauttanut autoa omistajalleen.

Poliisi sanoi, että auton voisi hakea jo samana päivänä. Niinpä olimme matkalla Tammisaareen autoa noutamaan.

Kurvasimme poliisiaseman parkkipaikalle ja jäin lapsen kanssa odottelemaan, kun naiset menivät sisään autoaan hakemaan.

Hetken päästä he tulivat ulos hämillään ja kädessään auton avain, joka ei ollut heidän autoonsa. Ihmetys vain lisääntyi kun heidän saamiensa ohjeiden mukaan meidän piti löytää auto joltain rannan läheisyydessä olevalta parkkipaikalta.

Lähdimme ajamaan rannan suuntaan ja tarkastimme erilaisia parkkipaikkoja. Heidän autoaan emme nähneet. Ei auttanut muu kuin palata poliisiasemalle saamaan tarkempia ohjeita.

Jäin jälleen vauvan kanssa autolle odottamaan. Pian naiset palasivat kiireissään. Nyt äkkiä vauva autoon, joku poliisi tulisi meitä opastamaan auton luokse. Samassa näin poliisiauton lähtevän vauhdilla poliisiaseman pihalta liikenteeseen. Ehdimme hädin tuskin perään.

Kiisimme ylinopeutta poliisin perässä läpi Tammisaaren aina vierasvenesatamaan asti. Parkkipaikka oli iso ja poliisiauto pysäköi sen ainoaan vapaaseen ruutuun. Naiset menivät ulos etsimään autoa poliisin kanssa.

Jälleen vedimme vesiperän: heidän autoaan ei ollut missään. Siis takaisin poliisiasemalle. Ihmettelin naapureille ääneen miten varastettua tavaraa täynnä oleva auto olisi jätetty jollekin kaupungin parkkipaikoista eikä poliisin haltuun poliisiasemalle.

Jäin odottamaan autolle kun naiset menivät sisään poliisiasemalle.

Jonkun ajan kuluttua naiset palasivat ja kertoivat, että auto tosiaan oli poliisin lukitussa pihassa. Nyt odotettiin auton tyhjentämistä, koska tavarat olivat mökkimurron saalista.

Jäin vielä odottamaan, että he varmasti saivat auton joka olisi varmasti heidän ja että heillä olisi avain, jolla varmasti saisivat sen käyntiin.

Kotimatkalla koko seikkailu nauratti, olihan se suoraan kuin jostain sketsiohjelmasta tyyliin: kumpi partioauton kahdesta poliisista osaa lukea ja kumpi kirjoittaa.