Tuesday, February 10, 2015

Parahin Niksi-Pirkka


Asuimme Vantaan Koivukylässä kun meillä oli vasta neljä pienokaista ja vanhin heistä oli nelivuotias. En ole mikään kodin hengetär, mutta se on minusta tärkeää, että pöytien ja lattioiden pinnat ovat siistit. Eniten inhoan leivänmurusia pöydällä ja tahmeaa lattiaa.

 

Oli iltapäivä, muksut olivat syöneet lounasta ja olin laittamassa heitä päiväunille, kun huomasin, että villasukkani tarttuivat ikävästi keittiössä johonkin lattian tahmeaan läikkään. Inhottavaa, ajattelin, ja päätin tutkia missä tuo tahmea läikkä on, että pyyhkisin sen pois.

 

Kun lapset olivat sängyissään, tutkin keittiön lattiaa enkä löytänyt mitään merkkiä läikytetystä mehusta tai vastaavasta. Silti lattiassa oli jotain tahmeaa, koska villasukka tarttui siihen ikävästi.

 
Päätin, että on mopattava koko lattia, kun kerran sitä yhtä tahmeaa kohtaa en pystynyt paikantamaan. Niin sitten tein: käytin lasten päiväunien ajan lattian pesuun.

 
Kun lattian piti olla kauttaaltaan puhdas ja vein moppia ja vesisankoa kylpyhuoneeseen puhdistettavaksi, olin pakahtua turhautumiseen, kun toinen sukka edelleen tuntui tarttuvan lattiaan. Nyt tempasin kiukkuisena sukan jalastani ja samassa purskahdin nauruun: villasukan pohjassa oli osittain kasaan taittunut teipin pätkä!

 
Aloin mielessäni hahmotella kirjoitusta Niksi-Pirkkaan siitä, miten laiskan puolison saa pesemään lattian käyttämällä pientä teipin palaa…

No comments:

Post a Comment