Asuimme Vantaan Koivukylässä kun meillä oli vasta neljä
pienokaista ja vanhin heistä oli nelivuotias. En ole mikään kodin hengetär,
mutta se on minusta tärkeää, että pöytien ja lattioiden pinnat ovat siistit.
Eniten inhoan leivänmurusia pöydällä ja tahmeaa lattiaa.
Oli iltapäivä, muksut olivat syöneet lounasta ja olin
laittamassa heitä päiväunille, kun huomasin, että villasukkani tarttuivat
ikävästi keittiössä johonkin lattian tahmeaan läikkään. Inhottavaa, ajattelin,
ja päätin tutkia missä tuo tahmea läikkä on, että pyyhkisin sen pois.
Kun lapset olivat sängyissään, tutkin keittiön lattiaa enkä
löytänyt mitään merkkiä läikytetystä mehusta tai vastaavasta. Silti lattiassa
oli jotain tahmeaa, koska villasukka tarttui siihen ikävästi.
Päätin, että on mopattava koko lattia, kun kerran sitä yhtä
tahmeaa kohtaa en pystynyt paikantamaan. Niin sitten tein: käytin lasten
päiväunien ajan lattian pesuun.
Kun lattian piti olla kauttaaltaan puhdas ja vein moppia ja
vesisankoa kylpyhuoneeseen puhdistettavaksi, olin pakahtua turhautumiseen, kun
toinen sukka edelleen tuntui tarttuvan lattiaan. Nyt tempasin kiukkuisena sukan
jalastani ja samassa purskahdin nauruun: villasukan pohjassa oli osittain
kasaan taittunut teipin pätkä!
Aloin mielessäni hahmotella kirjoitusta Niksi-Pirkkaan
siitä, miten laiskan puolison saa pesemään lattian käyttämällä pientä teipin
palaa…
No comments:
Post a Comment