Joulun alla monta vuotta sitten kun asuimme Aijalassa, pyysin kahta tytärtäni 9- ja 11-vuotiaita, viemään kirjekuoren naapuriin noin kilometrin päähän. Naapuriin meni metsäautotie, jota pitkin nämä kaksi pääsisivät perille turvallisesti metsän poikki.
Tytöt ottivat kirjeen ja menivät pukemaan ulkovaatteet, minä ryhdyin muihin hommiin.
Jonkun ajan kuluttua tytöt tulivat kotiin ja huusivat ovelta, että tulisimme katsomaan hienoa joulukuusta! Ihme ja kumma, tytöt olivat tuoneet meille oikein hienon ja sopivan kokoisen joulukuusen!
Minua nauratti ja kauhistutti samalla kertaa. Kiittelimme kuusen kauneutta ja kysyimme, mistä se on kotoisin. Tytöt kertomaan, että juuri kun olivat lähdössä pihasta eteenpäin kirjeen kanssa, meni ohitse auto, jonka katolla oli joulukuusi. Tytöt saivat siitä muistutuksen, ettei meillä vielä ollut kuusta, vaikka jouluun oli vain viikko. Niinpä he menivät autotallista hakemaan isän sahan ajatellen, että voivat tulomatkalla käydä metsästä hakemassa kuusen. Tiedättehän: vie mennessäs, tuo tullessas.
Tytöt kertoivat mistä kohtaa matkan varrelta kuusi oli kotoisin. Selitimme heille, että vaikka metsissä saa leikkiä, jokaisella puulla tässä maassa on omistaja. Jokainen puu on jonkun oma. Ja puun luvaton ottaminen on varastamista.
"Tyhmää", totesi tytöistä nuorempi yksikantaan.
Tiesin, kuka naapuri omistaa sen metsän, josta kuusi oli otettu. Soitin maanomistajalle ja selitin, että meille on sattunut kuusivarkaus. Hän kuunteli tarinan ja lupaukseni maksaa kuusesta sen mitä hän vaatii. Pelkäsin, että kyseessä on istutettu kuusi ja että se voisi maksaa paljonkin.
Metsänomistaja ei vaatinut korvausta, totesi vain, että hyvähän se on olla aloitekykyisiä lapsia. Olemme hänelle edelleen kiitollisia!
No comments:
Post a Comment