Saturday, January 10, 2015

Geokätköilyä lastenhuoneessa (in English see Geocaching, of sorts)

Meillä Aijalassa lapset nukkuivat kaikki yhdessä isossa huoneessa kerrossängyissä. Iltaisin pidimme huolen, että lelut oli kaikk kerätty lattialta lelulaatikoihin, koska yöllä tulee usein jotain liikkumistarvetta, ja silloin lattian on oltava esteetön.
 
Eräänä yönä heräsin vaimeaan herätyskellon piipitykseen. Meillä vanhemmilla ei ollut herätyskelloa vuoteemme vieressä, enkä ensin keksinyt mistä ääni kuuluu.
 
Se kuitenkin koveni koko ajan ja hetken päästä paikansin sen tulemaan lasten makuuhuoneesta. Hiivin sinne katsomaan taskulamppu kädessä, koska eihän yöllä voi laittaa valoja päälle kun kaikki nukkuvat. En nähnyt missään herätyskelloa, vaan ymmärsin kellon olevan jossain runsaasta kymmenestä lelulaatikosta!
 
Kellon piipityksen kovetessa kaiken aikaa yritin laatikko laatikolta hiljaa mutta nopeasti selvittää mistä herätyskello löytyisi. Tehtävä ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta pimeässä öisessä lastenhuoneessa jatkuvasti koveneva ääni oli aika stressaavaa.
 
Lopulta kello löytyi, se oli tyttöjen lahjaksi saama hieno vaaleanpunainen Barbie-kello. Sain sen hiljenemään ja kävin makuulle. Tehtävä suoritettu.
 
Aamulla julistin tuohtuneena, että herätyskellon on jäätävä keittiöön! Tämä siksi, että sieltä se on helpointa löytää keskellä yötä.
 
Paria päivää myöhemmin halusin varmistaa herätykseni varhain ja säädin Barbie-kellon herättämään klo 7. Heräsin sen piipitykseen, kömmin vuoteesta ja aamutoimieni alkaessa huomasin, että keittiön klo on vain vähän yli neljä. Muut nukkuivat niin sikeästi, että kävin katsomassa muitakin kodin kelloja. Ne olivat kaikki samaa mieltä siitä, että kello oli vähän yli neljä. Katsoin Barbie-kelloa. Olin kyllä asettanut herätysviisarin oikein, mutta en ollut huomannut, että joku lapsista oli vääntänyt kellon viisarit muutamaa tuntia edelle oikeasta ajasta.
 
Päätin laittaa puhelimen herättämään. Mutta missä pahuksessa puhelin on? Unen tokkurassa yritin muistella illan tapahtumia paikantaakseni puhelimen. Se löytyi lopulta ulkotakin taskusta. Tarvitsin valoa herätyksen säätämiseen, joten menin vessaan sitä tekemään. Olin niin väsynyt, etten millään meinannut saada hommaa toimimaan.
 
Aamulla mieheni kysyi kenelle minä tekstailin keskellä yötä vessasta!?

1 comment:

  1. Heheheheee! Epic fail! :) tällaista se elämä todella on! :D

    ReplyDelete